Puikkomaisterin sukkakirjasta kokeiltua

Vuosi sitten sain lahjaksi Puikkomaisterin sukkakirjan. Se oli toivelahja. Toivoin siis itselle haasteita ja niitä sain. Kaupan päälle silmäniloa, olen selannut kirjan kannesta kanteen kymmeniä kertoja.

Neulekirjat noin yleisesti eivät ole toivelistalla. Ne ovat vähän kuin keittokirjat, yhdestä kirjasta yksi toteutus ja saman löytäisi netistä. Puikkomaisterin sukkakirja kuitenkin oli poikkeuksellisen houkutteleva. Ja kotimainen. Se on tärkeää, sillä käännöskirjoissa neuleohjeet muuttuvat joskus ihan oudoiksi.

Neulekirjan tekeminen ei varmastikaan ole mitään helppoa. Vaikka kuinka tarkastaisi, virheitä ja epäloogisuuksia eksyy joukkoon. Jotain pieniä juttuja oli tässäkin kirjassa havaittavissa, en niitä nyt enää muista. Mutta kirja onkin "tarkoitettu tosineulojille" eikä siksi jokaista mutkaa tarvitse selittää. Pärjäsin :)

Neulekuviot toimivat Puikkomaisterin kirjassa hyvin. Jotkut ruudukot olisivat voineet erottua paremmin, sillä välillä oli vaikea laskea silmukoiden määrää.

Aivan ekana halusin tehdä itselleni Loistavat niityt. Koska ohjeen mukaista Handun lankaa ei lähikaupoissani myydä, käytin Pirkkalankaa. Olin jo etukäteen surullinen pohjien tulevasta rikkoontumisesta, joten päätinkin tehdä säärystimet. Ovat sitten pitkäikäisemmät.

Toinen ohje, jota kokeilin oli Marjut. Oikein kiva kuvio, teen varmasti toistekin. Langoissa taas sovelsin. Käytin Regiaa sekä kaksiväristä Kirjopirkkaa.

Kolmas kokeilu, Ohdake. Päätin käyttää Loistavat niityt -säärystimistä jääneitä lankoja. Purkuun meni. En saanut kantapäästä istuvaa, en sitten millään. Palasin vanhaan tuttuun tyyliini, tavalliseen vahvistettuun kantapäähän. Varren kuvion jälkeen keksin kaikkea muuta. Mutta mitä, siitä luette joskus toiste. Nyt on toinen pari vielä puikoilla.

Loistavat niityt

Marjut

Ohdake
Kantapää meni lopulta purkuun. Jotain aivan muuta tulossa tilalle.

Vihaiset jalat

Hupsista. Venähti päivitysväli aika pitkäksi. Ei selityksiä, ei vaan ole huvittanut.
---
Pikkuystävien jalat palelivat, ja saamani puhelun perusteella vain angripöörssit voivat niitä lämmittää. Tilaus oli aluksi selkeä: toiselle punainen lintu, toiselle keltainen. Lisätoiveena oli muunmuassa että sukissa linnut rikkovat niitä rakennelmia. Ei kun googlaamaan virikkeitä.

No aivan aluksi oli myönnettävä, että minun tekemissä sukissa linnut eivät riko minkäänlaisia rakennelmia. Joitakin Angry birds -sukkaohjeita löysin, monet aivan pönttöjä. Yksi haku johti toiseen, kolmanteen jne. Suomalaisista vinkeistä ei mieleistä löytynyt. Onneksi internet on kutistanut maapallon niin pieneksi, että vinkkejä löytyy suhteellisen helposti myös muualta.

Oikea hakusana oli lopulta "angry feet", se vinkki löyty jostain blogista tai Facebookin neuleryhmästä. Päädyin huolellisesti tehtyihin ohjeisiin ja lintujen ilmeen kannalta tärkeään silmästöön. Hyvä löytö. En ehkä olisi pystynyt vangitsemaan lintujen persooonallisia ilmeitä ilman näitä loistavia ohjeita.

Sukkien saajat olivat tyytyväisiä. Punaisten saaja totesi "vautsi" ja kiikutti sukat kaappiin. Keltaisten saaja laittoi sukat heti jalkaan.

Sininen merinovillahuivi

Tein täydennyksenä joululahjaksi annetuille pipolle ja lapasille värimaailmaan sopivan huivin. Koska paras huivimalli on jo ajat sitten löytynyt, tein taas 40 asteen kolmiohuivin. Nyt kuitenkin ensi kertaa juuri tästä ihanasta langasta. Italialainen Essentials merino dk -lanka on pehmeää ja laadukasta. Olen aiemmin tehnyt siitä useammankin pipon, siis myös sen huivin kaveriksi kuuluvan joululahjapipon.

Puikkosuositus langalle on 4-4,5. Huivin tein hieman isommilla puikoilla. Saattoivat olla jopa kutoset, en millään enää muista tarkkaan. Tuloksena oli joustava ja hyvin kaulan ympärille rullailtava huivi. Lankaa meni neljä 50 gramman kerää.

Taisin kyllä luvata postauksen vihaisista sukista. No olkoon se sitten seuraava.

Huivi täydensi tämän setin. Lapaset ovat päältä 100% villaa, sisältä löytyy Regian ohutta keltaista sukkalankaa. Reunassa samaa lankaa  kuin huivissa. Pipo on tehty kaksinkertaisella langalla, joka siis samaa kuin huivissakin.

 Lapasissa sovelsin Novitan ohjetta. Outo efekti on salaman ansiota.

Pehmeät leivokset ja pari sanaa kirjoista

Virkatut muffinssit ja muut herkkupalat tuntuvat olevan kovasti suosittuja amigurumeja. No onhan niihin kätevä upottaa jämälankoja, jos jollain nyt sattuu prinsessakakun vihreää jämää olemaan. Ja voi olla, että jonkun mielestä niitä on hauska tehdä.

Mullehan nämä taitavat jäädä ainokaisiksi, ei ollut ihan oma juttu. Osin syynä vähäiseen innostukseen lienee se, että virkkaaminen on liki edellytys pehmeiden leivosten onnistumiseen. Ja sehän ei multa suju, toisin kuin neulominen. Oppimistehtävän merkeissä siis mentiin, niin käden taitojen kuin henkisen kestävyydenkin puolella.

Makupaloja syntyi lopulta yksi kutakin ja ne matkasivat leivoslaatikossa lahjaksi ihanalle prinsessalle. Lahjan saaja oli niin tyytyväinen, että soitti vielä illalla kiittääkseen uudelleen. Että kyllä kannatti ponnistella, nyt on hyvä mieli.

Hain vinkkejä leivoksiin netistä ja kirjastosta. Lopulta en noudattanut yhtäkään ohjetta, mutta kuvista oli kieltämättä suuri apu.

• Parhaat kuvat löytyvät "Virkade kakor" -kirjasta, kannattaa lainata! 
• Ehdottomasti huonoimmat ja epäinnostavimmat kuvat löytyivät "Amigurumi-herkut" -kirjasta, jossa oli karmea taitto ja epätarkat kuvat sutaistuista käsitöistä. Ihanko tosissaan joku on tuollaisen kirjan tehnyt ja kustantanut. Hei kamoon! 
• "Intona virkkaukseen" oli kelpo teos, jossa tosin yritettiin huijata lasten tekevän lähes tehdasmaisen tarkkoja käsitöitä. Justiinsa. 

 Seuraavaksi luvassa postaus vihaisista sukista.